Sanotaan että reissussa rähjääntyy. Tällä reissulla Laura on kärsinyt eniten. Lauran käsi oli aiemmin kipeä kirjoitusten jäljiltä kipeänä, mutta nyt sai osumaa lauran kieli. Vaarallista tuo purkan syöminen siis.
Näillä kapeilla teillä oli aika kuumottavaa kun tuli rekka vastaan. Onneksi Mariia ajoi niin minä pystyin istumaan vieressä ja nauramaan karkkipussi sylissä. No ei vaan. Ei se hirveesti naurattanut, mutta maisemat olivat kuitenkin hyvät.
Leveitäkin teitä löytyi Norjasta. Suunnistaminen pelkän navigaattorin avulla aiheutti hermojen kiristymistä ja turhia kaistanvaihtoja. Norjasta löytyy muuten yllättävän paljon sähköautoja. Niitä bongailin Lauran ja Mariian kyllästymiseen saakka (ja vähän sen jälkeenkin).
Ensiksi Oslossa ajoimme Holmenkollenin päälle tapaamaan kivistä peikkoa. Maisemat oli myös aika muikeat.
Pienen esikaupunkiseikkailun jälkeen löysimme perille majapaikkaan Lauran kummitädille Kirsille. Iltaruoan ja pienen lautapelisession jälkeen (minä voitin) painuimme pehkuihin. Hyvä olla vihdoin täällä, ettei tarvitse joka aamu herätä pakkaamaan autoa lähtöä varten.
-Iikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti